Kuvitus näivettyvästä rahaköynnöksestä.

Kitke kapitalismi luonnosta! –
Ekososialistinen pamfletti

Lukuaika: 7 min.

Haluatko pysäyttää ekokriisin? Etkö saa kiinni, miten kapitalismi liittyy ilmastonmuutokseen?
Lue ekososialistinen pamfletti ja kitke kapitalismi luonnosta Vasemmistonuorten kanssa!

”Maailman nykyisiä ympäristöongelmia ei voida ymmärtää ilman, että otamme kapitalismin toimintamekanismit huomioon.”

Ilmastonmuutos, elinympäristöjen tuhoutuminen ja eriarvoisuuden kasvu ovat kaikille valitettavan tuttuja ilmiöitä. Mutta mitä tekijöitä niiden taakse kätkeytyy? Ja millainen politiikka auttaisi näiden ongelmien ratkaisussa?

Tämän pamfletin tarkoituksena on kiinnittää huomiota ilmasto- ja ympäristökeskusteluissa usein vähälle huomiolle jääneeseen puoleen: kapitalistiseen talousjärjestelmään. Väitämme, ettei maailman nykyisiä ympäristöongelmia voida ymmärtää ilman, että otamme kapitalismin toimintamekanismit niiden synnyssä huomioon. Tästä johtuen myös niiden ratkaiseminen vaatii kapitalismin haastamista niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla. Esitämme vaatimuksia, ideoita ja periaatteita joiden avulla uskomme tämän onnistuvan. Toisenlainen, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin huomioiva talous on mahdollinen, jos niin haluamme.

Tämä on puutarhaopas kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen!

  • Demokratisoidaan talous
  • Luovutaan talouskasvupakosta
  • Asetetaan rajat voitontavoittelulle
Kuvitus, jossa puutarhuri kylvää perustuloa, demokratiaa ja rahareformia.

Kapitalismi – näivettyvä puutarha

Taloudella tarkoitetaan ihmisten tapoja tuottaa, jakaa ja kuluttaa elämälleen välttämättömät tai muulla tavoin tarpeelliset tavarat ja palvelut. Talous on historian saatossa saanut monia erilaisia muotoja.

1800-luvulta lähtien maailmassa hallitseva talouden muoto on ollut kapitalismi. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmisten voidaan katsoa jakautuvan kahteen perusryhmään eli luokkaan. Kapitalistinen omistava luokka hallitsee taloudellista toimintaa omistustensa ja pääomansa kautta. Työtä tekevä luokka joutuu elääkseen myymään työvoimaansa omistavan luokan käyttöön. Tämä jako ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan luokkien väliset suhteet ilmenevät modernissa maailmassa hyvin monin eri tavoin. Osallistuessaan taloudelliseen toimintaan kaikki ihmiset kuitenkin osallistuvat tavalla tai toisella myös kapitalismin ylläpitämiseen.

Toinen kapitalismin pääpiirre on pyrkimys loputtomaan voiton tavoitteluun ja vaurauden kasvattamiseen. Tämä vauraus kasaantuu omistavalle luokalle työtätekevän luokan kustannuksella ja kasvattaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Samalla myös poliittinen ja yhteiskunnallinen valta keskittyy harvojen käsiin.

Kapitalismi vaatii jatkuvaa talouskasvua, muuten järjestelmä kriisiytyy. Näiden kriisien myötä joutuu hukkaan suuri määriä jo tuotettua varallisuutta ja inhimillisiä voimavaroja. Kapitalismi pyrkii tuomaan kaiken, niin ihmisen kuin ympäristönkin, voitontavoittelun piiriin, luomaan rahalla lisää rahaa. Samalla se myös ylläpitää synnyttämäänsä globaalia riistoa ja epätasa-arvoa. Tällaisessa järjestelmässä yritysten ja työntekijöiden on vaikea toimia eettisesti ja ekologisesti, vaikka ne niin haluaisivat.

”Kapitalismin pääpiirre on pyrkimys loputtomaan voiton tavoitteluun.”

Kapitalismi ja fossiilitalous ovat toisistaan erottamattomat. Suurin osa modernilla ajalla tapahtuneesta tuottavuuden kasvusta on perustunut hiilen ja öljyn käytölle. Vaikka kapitalismin avulla onkin tuotettu paljon materiaalista hyvää, ei se kykene turvaamaan tätä hyvinvointia tuleville sukupolville. Kaikki modernin ajan talousjärjestelmät, olivatpa ne sitten markkina- tai suunnitelmatalouksia, on rakennettu fossiilisten polttoaineiden ja päättymättömän taloudellisen kasvun tavoittelun luomalle pohjalle. Siksi ne lopulta tuhoavat oman olemassaolonsa perustan.

Näistä syistä johtuen kapitalistinen talousjärjestelmä on syntymästään lähtien kuljettanut planeettaamme kohti yhä syvenevää ekologista kriisiä (ekokriisi). Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden katoaminen, sukupuuttoaallot, ympäristön saastuminen, muiden eläinten alistaminen, resurssien niukkeneminen sekä perinteisten elämänmuotojen häviäminen ovat osa samaa ilmiötä. Tämä kaikki on sisäänkirjoitettu kapitalistisen järjestelmän toimintatapaan. Siksi pieni pintaremontti ei pitkässä juoksussa auta, jos talouden mekanismeja ei muuteta radikaalisti toiseen suuntaan.

Englannin kielestä tutut sanat economy (talous) ja ecology (ekologia) juontuvat samasta kreikan kielen sanasta oikos, joka merkitsee pihapiiriä. Voimme siis ajatella taloutta ja ekologiaa vertauskuvallisesti puutarhana. Puutarhan kasvit ja erilaiset työkalut symboloivat talouden erilaisia muotoja ja talouspolitiikan välineitä.

Mielestämme talouden tehtävä on mahdollistaa inhimillinen hyvinvointi ja kukoistus Maapallon asettamissa ekologisissa rajoissa. Kapitalismin synnyttämiä ongelmia ei voida ratkaista kapitalismin avulla. Siksi tarvitsemme antikapitalistista ajattelua ja toimintaa. Puutarhaa on alettava hoitamaan uusilla tavoilla.

Kuvituksessa näivettyvä rahaköynnös.

Ekososialismi tulevaisuuden taloutena

”Sosialismi on synonyymi taloudelliselle demokratialle.”

Kapitalistinen talous näkee planeettamme ainutlaatuiset ekosysteemit ensisijaisesti resursseina, jotka voidaan muuttaa markkinoilla myytäviksi tavaroiksi. Tämän logiikan mukaisesti esimerkiksi metsät typistyvät vain puutavaran lähteeksi. Tämä on perimmäinen syy sille, miksi luonnonvaraiset elinympäristöt kaikkialla maailmassa uhkaavat kadota lopullisesti. Luonto ei kuitenkaan ole loputtomiin kaupallistettavissa eikä pelkän markkinalogiikan voida antaa ohjata ihmisille välttämättömien perustarpeiden tuottamista. On myös muistettava, ettei maailma ole olemassa ihmistä varten, vaan elämme täällä yhdessä muiden elollisten kanssa.

Yhteiskunnan luontosuhde on muutettava turvaamaan ympäristön kantokyky ja monimuotoisten ekosysteemien säilyminen. Kapitalismin hallitsemaan puutarhaan on istutettava sellaisia taloudellisen toiminnan muotoja, jotka toimivat kapitalismin tavoitteita ja arvoja vastaan. Tällaista vaihtoehtoista taloudellista järjestelmää voidaan kutsua ekologiseksi sosialismiksi, eli ekososialismiksi. Ekososialismin keskeisenä tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen jatkuvan tavarantuotannon kasvattamisen sijasta.

Sosialismi ei tarkoita komentotaloutta tai valtion ylivaltaa yhteiskunnassa. Sekä markkinoilla että suunnittelulla, julkisella ja yksityisellä sektorilla on paikkansa kokonaisuudessa. Ekososialistisen talouden keskeinen perusperiaate kuitenkin on, että taloudellisen toimeliaisuuden suuntaa ohjaa työntekijöiden ja kansalaisten kollektiivinen päätöksenteko. Sekä pääoman taloudellinen valta että valtion hallinnollinen valta on asetettava kansanvallan alle, ei toisinpäin. Tällöin niiden toiminnassa voidaan ottaa huomioon myös muita tavoitteita ja arvoja kuin lyhyen aikavälin voittojen tavoittelu. Sosialismi on synonyymi taloudelliselle demokratialle.

Tartu toimeen ja kylvä muutoksen siemenet!

  • Valtion ja markkinoiden välinen työnjako on määriteltävä uudelleen niin, että julkinen valta turvaa ihmisten peruspalvelujen tuottamisen.
  • Kapitalistiset yritykset on demokratisoitava antamalla työntekijöille päätösvaltaa.
  • Vahvistetaan erilaisia solidaarisen talouden muotoja, kuten osuuskuntia ja sosiaalisia yrityksiä.
  • Ekologisesti haitallista  liiketoimintaa, kuten uusiutumattoman energian tuotantoa, on rajoitettava ja kiellettävä.
  • Kulttuuriamme on muutettava pois kulutuskeskeisestä elämäntavasta korostamaan luonnon itseisarvoa.
  • Ekosysteemejä on ennallistettava takaisin luonnontilaisiksi ja niiden tuhoamisen kompensoiminen on tehtävä pakolliseksi.
Kuvituskuvassa näivettyvä rahaköynnös.

Hyvinvointi irti talouskasvusta

”BKT on yhteiskunnallisen kehityksen mittarina rajoittunut.”

Talouskasvua syntyy, kun taloudellisen toiminnan määrä tai arvo kasvaa. Vaikka kasvu mittaakin abstrakteja arvosuureita (kuten rahaa), tarkoittaa talouskasvu käytännössä lähes aina myös kasvavaa resurssien käyttöä. Politiikan valtavirrassa uskotaan niin sanotun vihreän kasvun strategiaan ekokriisin ratkaisijana. Tämän näkemyksen mukaan talouskasvu on ainoa tapa tuottaa hyvinvointia ja se voidaan kytkeä irti luonnonvarojen ylikulutuksesta ja ympäristöhaitoista. Ei kuitenkaan ole viitteitä siitä että tällainen irtikytkentä olisi mahdollinen, ja luonnonvarojen kulutus jatkaa kasvuaan talouskasvun myötä. Vihreä kasvu ei yksinkertaisesti riitä pelastamaan meitä ekokriisiltä. Puutarhan kasvulla on rajansa. Rajaton talouskasvu rajallisella planeetalla on mahdottomuus.

Nykyisin politiikan onnistumista mitataan talouskasvun mittareilla, eritoten bruttokansantuotteella (BKT). BKT:n kasvun ja hyvinvoinnin välillä ei kuitenkaan ole automaattista yhteyttä, ja BKT on yhteiskunnallisen kehityksen mittarina rajoittunut. Talouskasvu ei enää rikkaissa teollisuusmaissa onnistu kasvattamaan hyvinvointia merkittävissä määrin, vaan kasvun hedelmät valuvat valmiiksi yltäkylläisyydessä elävälle rikkaalle kansanosalle. Kasvusta pitäisikin päästä kohti olemassa olevan varallisuuden tasaisempaa jakoa. Nykyisin osa ihmisistä raataa pitkiä työpäiviä burn-outin partaalla ja toisilla taas ei ole mielekästä työtä ja toimeentuloa. Mikäli politiikan onnistumista mitattaisiin esimerkiksi kansalaisten mielenterveyden tai luonnon monimuotoisuuden indikaattoreilla, voitaisiin myös hyvinvoinnin hedelmät jakaa tasaisemmin ilman turhaa ympäristön rasittamista.

”Esimerkiksi aika läheisten parissa, parantunut terveys sekä taide tuottavat kestävää hyvinvointia.”

Talouskasvusta irtautuneessa ekososialistisessa taloudessa hyvinvointia tuotetaan kestävästi ja ensisijaisesti paikallisesti, myös rahatalouden ulkopuolella. Ekososialistisessa taloudessa pyritään mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ruuan ja energian tuotannossa. Käytännön toimia kohti ekososialistista taloutta ovat esimerkiksi solidaarinen työ yhteisön hyvinvoinnin eteen, paikallinen energian ja ruoan tuotanto sekä vähän kuluttava minimalistinen elämäntyyli. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ankeutta: esimerkiksi aika läheisten parissa, parantunut terveys sekä taide tuottavat kestävää hyvinvointia.

Rikkaiden länsimaiden tulee valmistautua aikaan ilman talouskasvua. Julkiset palvelut tulee turvata oikeudenmukaisemman verotuksen ja resurssien jaon keinoin, ei ympäristölle haitallista talouskasvua tavoittelemalla. Hyvinvointi, työ ja talous tulee ymmärtää ja määritellä aiempaa laajemmin ja politiikan ensisijaisiksi tavoitteiksi nostaa taloudellinen tasa-arvo ja kestävä hyvinvointi. Puutarhamme on aidattava, jotta se ei tukahduta alkuperäistä luontoa ympäriltään.

Nikkaroi kestävämpää hyvinvointia!

  • Talouskasvusta politiikan ensisijaisena tavoitteena on luovuttava…
  • …ja tilalle on asetettava taloudellinen tasa-arvo sekä kestävä hyvinvointi.
  • Yhteiskunnan kehitystä on mitattava erilaisilla hyvinvointimittareilla pelkän BKT:n sijaan.
  • Työ ja tuotettu varallisuus tulee jakaa tasaisemmin.
  • Hyvinvointi, työ ja talous tulee ymmärtää nykyistä laajemmin.
  • Ekologisesti kestävää energiaa ja ravintoa on tuotettava ensisijaisesti paikallisesti.
Kuvituksessa terve, kukoistava köynnös.

Rahasta ei ole pulaa, luonnonresursseista on

”Kapitalismissa rahamarkkinat on rajattu vankasti demokratian ulkopuolelle.”

Kun puhutaan talouskasvusta kapitalismissa, puhutaan rahassa mitattavan arvon määrän kasvusta. Käsityksemme taloudesta rajoittuukin usein vain rahaan ja sellaisiin asioihin, joita voidaan mitata rahassa. Todellisuudessa raha on kuitenkin vain pieni osa taloutta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta taloudessa keskeisiä ovat asiat, joita tarvitsemme elääksemme ja voidaksemme hyvin, kuten vesi, ravinto ja ilma. Ekososialismissa raha on väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi, ei itse päämäärä. Ekososialismissa tavoitellaan ympäristöä näivettävän varallisuuden kasaamisen sijaan koko puutarhan kukoistusta.

Eivätkö hyvinvointi ja raha siis olekaan sama asia? Kyllä ja ei. Raha mahdollistaa kasteluveden tavoin kasvien kasvamisen, mutta rahan kasaaminen pääomaksi keinolla millä hyvänsä ympäristöstä piittaamatta johtaa päinvastaiseen lopputulokseen. Rahan hamstraajat, kuten kapitalistit ja talouskuripolitiikan puolestapuhujat, ajattelevat rahan olevan niukka resurssi, josta on jatkuva pula. Näin ei ole: keskuspankki voi halutessaan painaa rahaa vaikka loputtomiin. Todellisuudessa taloudellista toimintaa rajoittaa työvoiman ja luonnonresurssien määrä, ja näitä tulisi liikakuluttamisen sijaan säästää. Rahan määrää voidaan hallita nappia painamalla, luonnonvarojen määrää ei.

Nykyisissä  rahajärjestelmissä keskuspankki tuottaa rahan velkaantumisen kautta. Kaikki raha on siis velkaa: raha syntyy, kun jokin taho haluaa lainata rahaa keskuspankilta maksuvälineeksi. Ekososialistinen rahajärjestelmä eroaa kapitalistisesta siinä, että valtion omistaman keskuspankin ja rahoituksen tarvitsijoiden (kansalaiset ja yritykset) välissä ei ole yksityisomisteisia pankkeja rahamarkkinoiden välikäsinä. Yksityisomisteiset pankit mahdollistavat ympäristön yhä pahenevaa näivettymistä lainaamalla rahaa kelle vain, joka tuottaa heille takaisin tarvittavan rahallisen voiton. Kapitalismissa rahamarkkinat on rajattu vankasti demokratian ulkopuolelle. Valtio kuitenkin omistaa keskuspankin, joten meillä tulisi myös olla valta ohjata puutarhaa ravitsevan kastelukannun eli keskuspankin ja rahamarkkinoiden toimintaa.

”Ekososialismissa raha on väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi, ei itse päämäärä.”

Kapitalismissa rahan demokraattista hallinnointia vastustetaan pelottelemalla valtion ylivelkaantumisella, hyperinflaatiolla sekä muilla rahajärjestelmän romahtamisen uhkakuvilla. Silloin kun ihmiset velkaantuvat suoraan omalle keskuspankille ja rahan määrä vastaa ympäristön luonnollisesti asettamia rajoja, rahajärjestelmän romahtaminen ei kuitenkaan ole todennäköistä. Nykyisen rahajärjestelmän tuottamat finanssikuplat, talouskriisit ja ekologisen romahduksen uhkakuvat sen sijaan ovat hyvin todellisia.

Ota kuokka käteen ja vaadi oikeudenmukaista rahajärjestelmää!

  • Toteutetaan rahareformi siirtämällä rahanluontioikeus yksityisiltä pankeilta valtiolle.
  • Poistetaan kapitalismi rahoitusmarkkinoilta kieltämällä voiton tavoittelu rahaa myytäessä.
  • Asetetaan keskuspankin tavoitteiksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän taloudellisen toiminnan vahvistaminen.
  • Pääoman ylikansallista liikkuvuutta on rajoitettava.
Kuvituksessa rahakottikärryt, joiden ympärillä eriarvoisuutta ja kuolemaa

Ekokriisi on myös eriarvoisuuskysymys

”Siirtymä kestävämpään elämäntapaan ja työelämään on toteutettava oikeudenmukaisesti.”

Ekokriisi on koko yhteiskunnan läpäisevä kriisi, joka uhkaa hyvän elämän jatkuvuutta. Se ei kuitenkaan kohtele kaikkia ihmisiä samalla tavalla, sillä kapitalistisen yhteiskunnan rakenteiden perusta on eriarvoisuuden uusintamisessa. Yksi monista ekokriisin lieveilmiöistä on eriarvoisuuden ja epävarmuuden kasvu. Vähemmistöillä, vähävaraisilla ja työläisillä on heikommat resurssit kestää kriisin mukanaan tuomia ongelmia. Resurssipula ja ihmisten välinen epätasa-arvo tulevat näkyviin niin arki- kuin työelämässä. Siirtymä kestävämpään elämäntapaan ja työelämään on toteutettava oikeudenmukaisesti, eli sitä on tarkasteltava ensisijaisesti heikoimmassa asemassa olevien näkökulmasta.

Oikeudenmukainen ympäristöpolitiikka on luokkatietoista, eli sillä pyritään purkamaan kapitalistisen yhteiskunnan epätasa-arvoisia rakenteita. Eriarvoisuuden ei tule juurtua yhteiskuntaamme, siksi varallisuutta täytyy lapioida omistavan luokan kottikärryistä yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen. Köyhien maiden taloudelliseen riistoon perustuva maailmantalous ja markkinaehtoinen globalisaatio on siirrettävä historian kirjoihin. Tarvitaan niin valtioiden kuin työväen- ja ruohonjuuritason liikkeiden kansainvälistä yhteistyötä, jotta saastuttava taloudellinen toiminta ja työvoiman riistäminen saadaan pysäytettyä maailmanlaajuisesti. Tarvitsemme aktiivista rakennepolitiikka, jossa puutarhan näivettymisestä vastuussa olevat, eli globaalilla tasolla rikkaat teollisuusmaat ja paikallisella tasolla rikkain väestönosa asetetaan vastuuseen aiheuttamistaan ympäristöhaitoista.

”Pitkän aikavälin tavoitteena on oltava kapitalistisen luokkasuhteiden purkaminen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.”

Vastuuta kestävän yhteiskunnan rakentamisesta ei voi vierittää yksilöille. Kyse on ennen kaikkea järjestelmätason ongelmasta. Työpaikan, kuten myös elinolosuhteiden ja ravitsemustottumusten, valitseminen on etuoikeus, jollaista suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Tästä syystä tarvitaan aktiivista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa sekä ekologisiin valintoihin ohjaavaa sääntelyä. Muussa tapauksessa ekokriisistä joutuvat maksamaan kovimman hinnan ne ihmiset, jotka eivät ole sen tuottamisesta vastuussa.

Tasa-arvoisemman ympäristöpolitiikan työkalupakki on laaja ja monikäyttöinen. Alati kasvavia varallisuuseroja tulee tasata veropolitiikalla. Ympäristölle haitallisia yritys- ja verotukia on leikattava ja uudelleenkohdennettava, jotta työ voitaisiin sopeuttaa luonnon sanelemiin rajoihin. Samalla kestämättömillä aloilla työskenteleville tulee taata mahdollisuudet siirtyä toisille aloille, uutta työtä luoden. Perustulo sekä työn määrän jakaminen ja lyhentäminen ovat eräitä keinoja, joilla toimeentulo ja hyvinvointi voidaan turvata myös ekokriisin aikana. Pitkän aikavälin tavoitteena on oltava kapitalistisen luokkasuhteiden purkaminen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Avaa työkalupakki ja peräänkuuluta luokkatietoista ympäristöpolitiikkaa!

  • On tehtävä selvitystä eri alojen kestävyydestä ja tulevaisuudennäkymistä.
  • Ympäristölle haitallisia aloja on ajettava asteittain alas. Samalla resursseja on suunnattava talouden ekologiseen jälleenrakennukseen ja uudelleenkoulutukseen, alueelliset erityispiirteet huomioiden.
  • Kuluttajien valintoja on ohjattava ekologiseen suuntaan sääntelyllä ja verotuksella.
  • Jokaiselle tulee taata vastikkeeton perustulo.
  • On panostettava erityisesti kehittyvien maiden naisten ja lasten koulutukseen globaalin tasa-arvon lisäämiseksi.
Kukoistava kukkaköynnös

Lopuksi

Puutarhurilla on paljon tehtävää, mutta päämäärä on selvä: kukoistava pihapiiri, jonka tunnusmerkkejä ovat kestävyys, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Kapitalistinen talous on este näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun puhumme ekokriisistä on meidän samalla puhuttava myös kapitalismista.

”Yhteiskunta on rakennettava uudelleen demokraattisin keinoin.”

Kapitalistinen voitontavoitteluun, rahatalouteen, talouskasvuun ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuva yhteiskunta on rakennettava uudelleen demokraattisin keinoin. Kaikkia vastauksia ei kuitenkaan voida tietää etukäteen, eikä tulevaisuuden yhteiskuntaa voi käsikirjoittaa ennalta. Tarvitaan tutkimustietoa, kokeiluja, yhteiskunnallisen mielikuvituksen laajentamista, valtasuhteiden purkua sekä eri ihmisryhmien tiedon ja tarpeiden kuuntelua.

Talouspolitiikka ja talouteen liittyvä päätöksenteko eivät voi olla vain harvojen ja valittujen käsissä. Puutarha on kaikkien yhteinen, ja se on hoidettavissa kuntoon vain yhteisin ponnistuksin. Tämä tarkoittaa, että meistä jokainen voi tehdä jotakin ja osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen itselle sopivimmin tavoin. Kapitalistinen talous on muutettavissa vain jos siltä aktiivisesti viedään tilaa yhteiskunnan kokonaisuudessa.

Olkaamme siis viisaita puutarhureita: kitketään kapitalismi ja estetään ekokriisi!

Kukoistava köynnös

© Vasemmistonuoret 2020

Kirjoittanut Kitke kapitalismi luonnosta -kampanjan työryhmä: Akseli Ekola, Jenni Suutari, Matleena Käppi, Minna Majaniemi ja Oskari Penttinen.
Kiitos avusta: Liban Sheikh, Petro Leinonen, Tuomas Lahtinen ja Roni Nousiainen.

Julkaisu on tuotettu yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa ja se on saanut tukea Palkansaajasäätiöltä.

Siirry sivun alkuun